Hiphei. Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa stailaajan arjesta. Olen pitkään halunnut kertoa (kiinnostuneille) millaista hommaa oikeasti on asuntostailaajan työ. Tv:stä tuttu stailaaja istahtaa olohuoneen sohvalle kauniissa huulikiillossa ja pikkutakissa ja sytyttää seesteisesti kynttilän palamaan. Seuraavassa hetkessä hänet kuvataan selaamassa sisustuskankaita ja tapettikirjoja tunnelmallisessa sisustusliikkeessä, jossa hän samalla siemailee hiukan lattea. Ja paskanmarjat! Ei sinne päinkään. Tässä tulee totuus.
Aamulla hän ajaa Salosta Helsingin varastolle farkuissa ja hupparissa ( joskus saattaa olla jotain muutakin päällä :) Peruttaa pakettiauton varastoon ja alkaa lataamaan kyytiin tavaraa. Painavat sohvat ensin, sitten ruokapöytä, kirjoituspöytä, jätesäkeissä tekstiilejä, valaisimia, pikkutavaraa, työkaluja. Jos on pelannut teininä tetristä - pärjää. Pakuun ladataan tulevan stailausasunnon tavarat ja mitä ei omasta varastosta löydy, alkaa armoton shoppailu.
Shoppailukierros haukkaa työpäivästä ison osan, koska välimatkat ovat suhteellisen pitkiä. Vantaan Ikeasta Espoon Ikeaan ajaa ilman ruuhkaa kuitenkin jo puoli tuntia! saatikka, jos jotakin tavaraa pitää lähteä hakemaan ydinkeskustasta, saa siihen varata puoli päivää!! Eli Pakettiauto-toimisto-neukkari-taukotila-yhdistelmässä istutaan melko tiivisti useampi tunti päivässä. Kun shoppailukierros on saatu päätökseen, suunnataan kohti varsinaista stailaustyömaata.
Ja työmaasta usein saakin puhua ihan kirjaimellisesti. Suurin osa stailattavista kohteista on rakennusfirmojen työmaita, jonne meneminen ei olekaan ihan helppo nakki. Tietysti asianmukaiset varusteet mukana ja päällä ( turvakengät, työturvakortti, huomioliivi, kypärä, suojalasit, viiltosuojahanskat, laskuvarjo, pelastuskapseli....oho) Kun asiaankuuluvat työmaaperehdytykset on tehty ( johon kuluu yleensä melko paljon aikaa) päästään stailaustiimillä vihdoin tositoimiin. Paku ajetaan työmaalle, milloin minnekin nostokurjen, vaihtolavojen ja betoniautojen väliin ja sitten alkaa työn mukavin osuus: ROUDAAMINEN. Koko pakulastillinen puretaan stailausasuntoon, joka yleensä sijaitseen kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja jos hyvä tuuri sattuu, on talo jo niin valmis, että hissi on jo olemassa. Huonolla tuurilla saa pakarat ja reidet vähän isomman jumpan. Ja kun tämä kaikki vielä tapahtuu asianmukaiset työturvavarusteet päällä, on tunnelma parhaimmillaan ja suojalasit huurussa.
Roudauksen jälkeen alkaa vasta varsinainen sisustaminen ja se tuntuu melkein palkinnolta pikku alku-uurastuksen jälkeen. Nyt stailaaja pääsee tekemään jotakin näkyvää, mutta jotta hommat etenee täytyy ensin koota kaksi Ikean yöpöytää, ruokapöytä ja pari lipastoa. Loppu menee jo itsestään: petausten tekoa, verhojen laittoa, kattaukset, tyynyt....valaisinten laittoa ja pikku sähkötöitä...JA VALMIS! Olipas helppoa ja vaivatonta. Vielä ennen työpäivän loppua kaivetaan kamerat esiin ja kuvataan valmis kohde asiakkaalle. Ja seuraavana päivänä uusi kohde työn alle!
Kun kotimatka takaisin Saloon on tehty, alkaa toimistohommat ja mahdollisesti vielä valokuvien käsittely. Päivän aikana kertyneet sähköpostit odottavat vastaamista, pari asiakasta tarjousta, pari laskua maksamista, pari suunnitelmaa viimeistelyä...kunnes huppari täytyy vaihtaa pikkutakkiin illaksi sovittua stailausluentoa tai sisustustapahtuman juontokeikkaa varten...
Siinäpä se stailaajan arki noin niinkuin pähkinänkuoressa. Ja mikäli lukija ei ole vielä hengästynyt, olet selvää stailaaja ainesta. Parasta tässä hommassa on se, ettei mikään päivä ole samanlainen, työporukka on mahtavaa ja hyötyliikunta kohdillaan. Joka päivä saa toteuttaa omaa unelmaansa ja siksi rakastan tätä työtä!
 |
| I have a dream, that one day .... mulla on paku jossa on perälautanostin! |
 |
| Pientä tuumaustaukoa Ikealla |
 |
| klassinen ennen kuva |
 |
| työpäivän kokokohta- kaatopaikka |
 |
| on the road again.... |
