Vihdoinkin valmis!

Se remontti, jonka piti olla nopea kahdenviikon projekti viime marraskuussa, on nyt valmis. No, yhdeksän kuukautta sitä muutenkin valmistellaan ja odotellaan jotakin ainutlaatuista- niin näköjään myös tätä. Ensimmäinen sijoituskämppä-projektini ei siis ollut kovin helppo ja nopea, mutta toisaalta kovin opettavainen. Kun ensimmäisen kerran astuin Turun Sirkkalankadun vanhan kivitalon rappukäytävään, tiesin heti " tästä tulee ihana".( ja mieheni tiesi heti:" tästä tulee työläs":) Asunnon punaiset puulattiat, saunapanelikatto ja maitokahvin väriset seinät suorastaan huusivat apua! Asunnon pohjaratkaisu oli enemmän kuin haastava. Keilaradan mittainen eteinen johti kahteen erilliseen huoneeseen. Pienemmässä huoneessa oli keittiö ja isompi huone oli olohuone-makuuhuone yhdistelmä. 50-neliön yksiössä olis siis valtava makkari ja pieni keittiö. Plussaa oli asunnon kylpyhuone, joka oli muutama vuosi sitten remontoitu ( no ei ihan omaan makuun...) ja oli tiloiltaan hyvän kokoinen.

Asunto sijaitsi jykevän kivitalon alimmassa kerroksessa, sisäpihanpihan puolella ja yhtiössä oli kaikki isot remontit tehty. Ihanat, leveät vanhat ikkunalaudat ja nariseva puulattia oli sisustajalle liikaa vastustaa- kaupat syntyivät sateisena marraskuun päivänä.

Tuumasta toimeen ajattelin ja varasin jo kalenterista pari seuraavaa viikkoa asunnon remontointiin. seinien maalaus, lattian hionta ja maalaus, uuden keittiön tilaus, asennus, kylpyhuonekalusteen vaihto, sähkötyöt, putkityöt.... juupajuu. HETI.MULLE.KAIKKI.NYT ei toiminutkaan tässä yhtälössä ja ensitöikseni pääsin tutustumaan Turun kaupungin rakennusvalvonnan ihmeelliseen maailmaan! No se on ihan oma tarinansa, mutta lyhyesti: HIDASTA! Halusin muuttaa asunnon huonejakoa niin, että isosta makuuhuoneesta tulee tupakeittiö ja olohuoneyhdistelmä, vanhasta keittiöstä tehdään makkari. Tiesin kyllä, että tämä vaati rakennusluvan ja erinäisen taloyhtiö proseduurin, mutta se kuinka kauan kaikki kesti oli totaalinen yllätys. Kun vihdoin sitten lupa oli tullut, työt aloitettiin... 

Pitkä eteinen oli pimeä ja kapea. eteisessä oli täyssyvä vaatekaappi joka haukkasi käytävästä ison tilan. Eteisen katto oli paneloitu "saunan" paneelilla ja alkuperäinen puulattia oli maalattu viininpunaiseksi.

Isossa makuuhuoneessa tunnelma oli viininpunainen :) eripari vaatekaapit ja maitokahvin väriset seinät näyttävät kulahtaneilta.

 Asunnon keittiö oli sijoitettu pienempään huoneeseen, puulattia oli maalattu sinisellä ja keittiö oli tullut tiensä päähän.

ja Sitten lopputulos ja nyt varoitus niille, jotka eivät pidä valkoisesta!! koko asunto sai ( arvatenkin) valkopesun! Eteisen katto vaihdettiin valkoiseen mdf paneliin ja siihen upotettiin spotit. Eteinen jaettiin kahteen asentamalla väliseinä ja lasiovi jakamaan pitkää käytävää. Sen lisäksi, että väliovi jakaa pitkää tilaa, toimii ovi myös äänieristyksenä. Jotta käytävään saatiin paras mahdollinen ilmavuuden tunne, maalasin vanhan ikkunanpokan mustalla ja se asennettiin oven päälle. Vaatekaapistoksi valitsin vain 50cm syvän kaapiston, jotta käytävä ei vaikuta tukkoiselta. Ihana, vanha patteri sai myös mustan maalin!

 Uusi makuuhuone syntyi vanhaan keittiöön. Lattian maalasin valkoiseksi ( tikkurila Betolux aqua) ja seiniin maalasin harmaan sävyn Kalklitir kalkkimaalilla ( sävy winter Primo). Muuta pieni, mutta riittävän tilava makkari ei kaivannutkaan.

Uuden keittiön rakentaminen oli tietysti mittavin voimanponnistus. Tiesin tarkalleen millaisen keittiön asuntoon halusin ja juuri sellaisen toteutti KITZEN www.kitzenkeittio.fi. Ihana henkilökunta saivat toiveet paperille juuri oikeassa järjestyksessä ja lopputulos oli loistava. Simppeli, moderni ja kompakti. Moderia linjaa päätin kuitinkin rikkoa asentamalla fasadireunaisen laatan välitilaan. Myös uuden tupakeittiö-olohuone yhdistelmän lattiat saivat valkoisen maalin ( peräti neljä maalauskerrosta). 

Kaksi asiaa, jotka projektissa jäivät harmittamaan:
1. en ehtinyt fiilistelemään ja  stailaamaan kalustuksella asuntoa ennen uusien asukkaiden tuloa
2. en voi muuttaa asuntoon itse!! :) ...tai toisaalta... ehkäpä joskus vielä teen Turkuun itselleni pienen piilopirtin...

Sirkkalankadun projekti vihdoin valmis! Mihin seuraavaksi.....

saaristorakkautta

Olen rakastunut. Mereen, tuuleen, luotoihin, karuun maisemaan- ihan koko saaristoon! Tunnustan - en ole oikein koskaan tajunnut veneilyä. Miksi ihmiset ahtautuvat pieneen ( tai sitten vähän isompaan) veneeseen, keikkuvat aallokossa ja rantautuvat jonnekkin? Nyt tajuan! Tajuan myös sen miten äärettömän upea ja kaunis saaristo meillä on ja miten uskomattoman määrän energiaa voi saada pelkästään katsomalla merta ja karua maisemaa.

Minun rakkaustarinani alkoi Örön linnakesaaresta. Lähdimme Kasnäsin rannasta kohti Örön saarta kauniilla, vanhalla Inga kaljaasilla ja oikeasti- pelotti. Kova tuuli ja vanha alus eivät vaan tuntuneet hyvältä yhdistelmältä, mutta totuus oli aivan toista. Paatti kulki kovassa tuulessa tasaisesti ja vaahtopäiden pärskeet vaan roiskahtelivat sillointällöin kannelle. Kovan tuulen takia purjeita ei avattu ja reitti valittiin niin, että pääsimme kulkemaan saarien suojassa. Matka saareen kesti puolitoista tuntia ja laivalla tarjoiltiin maukas lohikeitto. ja miten kaunis itse laiva olikaan! Muut matkustajat eivät kai ymmärtäneet, kun kuvasin puolitoista tuntia laivan köysiä, mastoa ja yksityiskohtia - muut kuvasivat maisemaa :) 

Inga saapui Örön satamaan. Kaunis linnakesaari oli valjastettu turistien käyttöön ja toki sen myös hyvin huomasi, hyvässä ja pahassa. vaikka kesän ruuhkaisin turistiaika oli jo ohi, ihmisiä oli paljon. Kaikkialla oli kuitenkin rauhallista ja siistiä. Vuokrasimme lapsille polkupyörän ( niin, vain yksi oli saatavilla) ja lähdimme kiertämään saarta. Muutaman kilometrin kävelyllä oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Saimme opastuksen saaren historiasta ja kävimme tutustumassa järeisiin tykkeihin. Saaren eteläkärjessä ihastelimme ulappaa ja Bengtsärin majakkasaarta, jonka maamerkki näkyi kaukana horisontissa. 

Kotona en malttanut heittää edes kenkiä jalasta, kun oli päästävä purkamaan valokuvat kamerasta koneelle. Ihania maisemia, laivan köysiä, veden haalistamaa puuta, vanhan laivan tarunomaista tunnelmaa. 

Saaristo sai minun sydämeni. Ensi kerralla ehkä Bengtskär, filtti, eväät ja kamera.

  

 

Naiselle, jolla on jo melkein kaikkea...

...paitsi ei omaa korkokenkähyllyä! 

Olen unelmoinut pitkään hyllystä, jossa olisi kivasti esillä käyttökorkkarit. Sivuseikka tietenkin on se, tuleeko korkokenkiä oikeasti käytettyä, mutta ainakin ne ovat kauniisti esillä. Kesäloman viimeisenä päivänä tartuin tuumasta toimeen. Vaikeinta projektissa oli käynti Ikeassa, loppu sitten hoitui kuin itsestään varsinkin kun huikealla viiden euron palkalla jatkuvassa pienessä rahapulassa oleva perheen varhaisteini kokosi Malm- hyllyn näppärästi. 

Hylly pääsi heti paraatipaikalle eteishalliin, peilin viereen. paikka oli täydellinen, kuin tehty korkokenkähyllylle...siis jos ei oteta huomioon sitä, että mieheni vaatekaapin ovi ei enää mahtunut avautumaan. No, jouduin vähän joustamaan ja hylly sijoitettiin osittain peilin eteen. Peilin päälle asensin vielä ledinauha valon. Ehkäpä tuunaan hyllyä ledivalon lisäksi vielä vaikka vesiaiheella ;) 

Niinpä, kaikkea tärkeää sitä vaan tulee tehtyä, korkokenkähylly yksi saavutus muiden suurten tekojen joukossa. Olin hyllystäni kuitenkin niin kovin iloinen, että pidin välittömästi uuden hyllyn avajaiset kahdelle ystävälleni ( kuoharia ei ollut tosin tarjolla) kun juhlallisuudet olivat ohi, valitsin hyllystä suosikki korot, istahdin eteisen matolle ja katselin hetken. Jospa tulevana syksynä tällä stailaajalla olisi muutama tilaisuus, jossa saisi käyttää jalassa muutakin kuin rakennustyömaan turvakenkiä! 

ps. yksi huono puoli hyllyssä on. Siinä on vielä kaksi tyhjää hyllyä, jotka suorastaan huutavat kenkäparia. Ihan pikkuisen vaan satuinkin löytämään sopivat yksilöt Turun Dotsin liikkeestä, mutta hinta sai minut järkiini...toistaiseksi...